Kannattaa tsekata juttu koulun sivuilta. Vihdoinkin edes jollain tavalla selkeää ja mielestäni kohtuullisen realistista ja ei liian teknokraattista puhetta mystisistä innovaatioista.

Taidan olla jotenkin sosiaalisesti vajaa, kun kirjoitan blogia jouluaattona - varsinkin siksi, ettei tämä kirjoitus edes liity millään tavalla jouluun.

Olen kuolannut vikkelän yksivaihteisen kaupunkipyörän perään jo jonkin aikaa. Olen surffannut useiden pyörämerkkien sivuilla ja kuolannut esimerkiksi Specialized Langsterin, Surly Steamrollerin ja monen muun perään. Ihastellessani Kona Paddy Wagonia osui silmiini myös saman firman Africabike. Homman juju on vähän sama kuin Applen, Conversen ja muiden red-tuotteissa, mutta paljon suoremmin. Kona nimittäin toimittaa joka toista myytyä fillaria kohden samanlaisen pelin aidsin vastaista työtä tekevälle avustusjärjestölle Afrikkaan. Tätä voisi kutsua jo melko avokätiseksi. Lisää tietoa projektin blogissa.

Ei tämä tietenkään täysin ongelmatonta varmasti ole, mutta en nyt tähän hätään saa mitään hyvää kritiikkiä kehitettyä.

Yrityksen (yhteiskunta)vastuu, kestävä kehitys ja kestävä liiketoiminta puhuttavat Al Goren leffan jälkeen ihmisiä yhä enemmän. Siltikin mieleen nousee kysymys: “Mitä kestävä liiketoiminta on?” Kysymykseen on aika vaikea vastata. Ensimmäisenä tulee mieleen varsinkin isojen yritysten mittavien toimitusketjujen hyvä hallinta, se että myös kolmannen maailman maissa toimivilta alihankkijoilta vaaditaan asiallista toimintaa niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Moni kehnossa maineessa oleva yritys panostaa toimitusketjujen hallintaan ja yhteiskuntavastuuraportointiin, usein hyvin tuloksin.

Voiko kestämättömien tuotteiden tuottaminen siltikään olla kestävää, vaikka kaikki tehtäisiin viimeisen päälle asiallisesti. Esimerkiksi parin nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisketjun toiminta on yleensä asiallista, mutta liikeidea on täysin kestämätön. Alta aikayksikön jätteiksi päätyvien tuotteiden tuottaminen ei mielestäni ole kestävää toimintaa, vaikka se hoidettaisikin hyvin. Jos kestävyyttä ei lasketa, on toiminta liiketoiminnallisesti usein nerokasta, mutta se ei ole tämän tekstin aihe.

Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg piti vierailijaluennon eilen Luovat liiketoimintastrategiat-kurssilla. Hän toi esiin paljon pitkäikäisyyden teemoja, mitkä sopivatkin yritykselle, jonka jopa 70-vuotiaat tuotteet menevät edelleen kaupaksi. Kullberg myös kertoi Milanon huonekalumessuilla olleesta paviljongista, jossa oli uusien huonekalujen lisäksi näytillä kymmeniä vuosia vanhoja koko ajan käytössä olleita huonekaluja. Viesti oli selvä: Artekin ei välttämättä tarvitse tuoda mitään uutta.

Tämä on mielestäni kestävää liiketoimintaa ja monella tapaa myös omaan asumiseeni sekä elämääni sopivaa ajattelua. Tavaroille muodostuu tarina, joka elää oman tarinani mukana. Itse toivon, että vielä seitsemänkymppisenä minulla olisi mahdollisimman paljon ensimmäisen asuntoni huonekaluja ja muitakin tavaroita, jotka tekevät asunnosta kodin. Kai tämän tyylisiä tuotteita voisi kutsua myös eko-luksukseksi, johon useimmilla on loppujen lopuksi varaa.

Toinen esimerkki kestävästä liiketoiminnasta on mielestäni pyörämerkki Surly, joka tekee laadukkaita cromoteräsrunkoja kestämään kovaa kulutusta. Rungoille on ominaista muuneltavuus, vaikka siinä osittaisia puutteita onkin. Surlyn pyörät ovat markettipyöriä kalliimpia, mutta eivät mitenkään erityiden kalliita. Tuhat euroa ei ole järin suuri sijoitus seuraavien kahdenkymmenen vuoden työmatkoihin.

Molemmissa esimerkeissä toistuu usein kuulemani fraasi: “Laatu on vastuullisuutta.” Laadun kannattavuus sen sijaan on astetta vaikeampi kysymys. Markkinoinnista en peruskursseja enempää tiedä, mutta käsittääkseni toistuvien ostojen merkitystä painotetaan markkinoinnissa aika paljon. Jos tuote on suunniteltu kymmeniksi vuosiksi, voi ostojen toistuvuudelle heittää hyvästit. Onko vastuullista kuluttajuutta sitten maksaa enemmän laadukkaasta tuotteesta myös katteen muodossa, jos tietää tuotteen kestävän - niin materiaalisesti kuin sosiaalisestikin?

Olin taas menossa nukkumaan, kun outo ja hassu idea putkahti päähän. Päätin jakaa sen teidän kanssanne. Idea on tällä kertaa kestävän kehityksen mukainen liikeidea. Itselläni ei ole aikaa, saati sitten ammattitaitoa tahi näkemystä sitä toteuttaa, joten pistän sen nettiin muiden varastettavaksi. Pöllikää tää, pliis.

Tuunaaminen tai kustomointi, miten sen nyt haluaakaan ilmaista on tällä hetkellä aika paljon esillä. Itse tykkään enemmän kustomoinnista, koska tuunaaminen tuo mieleen kerava-escortit ja rokkicorollat kun taas kustomointi Burtonin malliston lippulaivat tai hienot prätkät.

No niin, joo, asiaan. Moni haluaa nykyisin persoonallisen tyylin, oli kysen sitten vaatteista, sisutuksesta tai mistä tahansa muusta. Juuri viime viikonloppuna kuuntelin puheenvuoron, jossa muodin vaihtuminen tyyliksi pelastaisi koko planeetan tai ainakin melkein. Moni kuitenkin haluaa erottua ja on siitä valmis maksamaan. Toisaalta aika harvalla on vähänkään vaativampiin operaatioihin näkemystä, tiloja, välineitä tai taitoa. Aniharva kaverini omistaa ompelukoneen, työkalupakista puhumattakaan.

Idea on siis seuraava: kustomointipaja, jossa asiakas osallistetaan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kyse voi olla vaikka vaatteiden tai huonekalujen kunnostamisesta omaan makuun sopiviksi. Tähän tarjovat apua pajan tyypit. Loppujen lopuksi asiakas pääsee nauttimaan käsillään tekemisestä ja tuotteen suunnittelusta. Asiakas tekee mahdollisimman paljon itse nauttien siitä ja maksaa samalla. Yritys tarjoaa tilat ja suunnitteluapua. Tää on kai sellasta postmodernia elämäntapakulutusta vähän avustettuna. Pöllikää tää tai kommentoikaa edes. Mä meen nukkumaan.

Vanhalla foorumilla on aika liuta kirjoittamiani viestejä, joista aika suuri osa on one linereitä tai jotain muuta yhtä merkityksellistä. Kuitenkin jopa tuntemattomat tyypit ovat tulleet heittämään tantor-läppää kesteissä. Miksi helvetissä? Onko nettipersoonani niin mahtava, että se noteerataan? Ei mielestäni.

Kuka on Tantor ja kuka minä olen? Tantor on Tarzanin kaveri ja minä olen Matti. Miten Tantor eroaa Matista? Vastaus: En tiedä. Oikeassa elämässä juttujeni taso vaihtelee aivan yhtä paljon kuin netissäkin. Ehkä olen Tantor. Pitää vaihtaa nimeä.

Pakko arvostaa Lorenzo Llamasin tähdittämään TV-sarjaa….

He was a cop and good at his job.
But he committed the ultimate sin and testified against other cops, gone bad.
Cops that tried to kill him, but got the woman he loved instead.
Framed for murder, now he prowls the bad lands.
An outlaw hunting outlaws, a bounty hunter,
A Renegade!

Tervetuloa blogiin Kyweb.org. Tämä kirjoitus on ensimmäinen. Voit joko muokata tai poistaa tämän, ja aloittaa bloggaamisen!