tantorin oudot jutut

Just another Kyweb.org weblog

Aihe: yhteiskuntavastuu

Hyvä fillari

Taidan olla jotenkin sosiaalisesti vajaa, kun kirjoitan blogia jouluaattona - varsinkin siksi, ettei tämä kirjoitus edes liity millään tavalla jouluun.

Olen kuolannut vikkelän yksivaihteisen kaupunkipyörän perään jo jonkin aikaa. Olen surffannut useiden pyörämerkkien sivuilla ja kuolannut esimerkiksi Specialized Langsterin, Surly Steamrollerin ja monen muun perään. Ihastellessani Kona Paddy Wagonia osui silmiini myös saman firman Africabike. Homman juju on vähän sama kuin Applen, Conversen ja muiden red-tuotteissa, mutta paljon suoremmin. Kona nimittäin toimittaa joka toista myytyä fillaria kohden samanlaisen pelin aidsin vastaista työtä tekevälle avustusjärjestölle Afrikkaan. Tätä voisi kutsua jo melko avokätiseksi. Lisää tietoa projektin blogissa.

Ei tämä tietenkään täysin ongelmatonta varmasti ole, mutta en nyt tähän hätään saa mitään hyvää kritiikkiä kehitettyä.

Kestävää liiketoimintaa

Yrityksen (yhteiskunta)vastuu, kestävä kehitys ja kestävä liiketoiminta puhuttavat Al Goren leffan jälkeen ihmisiä yhä enemmän. Siltikin mieleen nousee kysymys: “Mitä kestävä liiketoiminta on?” Kysymykseen on aika vaikea vastata. Ensimmäisenä tulee mieleen varsinkin isojen yritysten mittavien toimitusketjujen hyvä hallinta, se että myös kolmannen maailman maissa toimivilta alihankkijoilta vaaditaan asiallista toimintaa niin ekologisesti kuin sosiaalisestikin. Moni kehnossa maineessa oleva yritys panostaa toimitusketjujen hallintaan ja yhteiskuntavastuuraportointiin, usein hyvin tuloksin.

Voiko kestämättömien tuotteiden tuottaminen siltikään olla kestävää, vaikka kaikki tehtäisiin viimeisen päälle asiallisesti. Esimerkiksi parin nimeltä mainitsemattoman ruotsalaisketjun toiminta on yleensä asiallista, mutta liikeidea on täysin kestämätön. Alta aikayksikön jätteiksi päätyvien tuotteiden tuottaminen ei mielestäni ole kestävää toimintaa, vaikka se hoidettaisikin hyvin. Jos kestävyyttä ei lasketa, on toiminta liiketoiminnallisesti usein nerokasta, mutta se ei ole tämän tekstin aihe.

Artekin toimitusjohtaja Mirkku Kullberg piti vierailijaluennon eilen Luovat liiketoimintastrategiat-kurssilla. Hän toi esiin paljon pitkäikäisyyden teemoja, mitkä sopivatkin yritykselle, jonka jopa 70-vuotiaat tuotteet menevät edelleen kaupaksi. Kullberg myös kertoi Milanon huonekalumessuilla olleesta paviljongista, jossa oli uusien huonekalujen lisäksi näytillä kymmeniä vuosia vanhoja koko ajan käytössä olleita huonekaluja. Viesti oli selvä: Artekin ei välttämättä tarvitse tuoda mitään uutta.

Tämä on mielestäni kestävää liiketoimintaa ja monella tapaa myös omaan asumiseeni sekä elämääni sopivaa ajattelua. Tavaroille muodostuu tarina, joka elää oman tarinani mukana. Itse toivon, että vielä seitsemänkymppisenä minulla olisi mahdollisimman paljon ensimmäisen asuntoni huonekaluja ja muitakin tavaroita, jotka tekevät asunnosta kodin. Kai tämän tyylisiä tuotteita voisi kutsua myös eko-luksukseksi, johon useimmilla on loppujen lopuksi varaa.

Toinen esimerkki kestävästä liiketoiminnasta on mielestäni pyörämerkki Surly, joka tekee laadukkaita cromoteräsrunkoja kestämään kovaa kulutusta. Rungoille on ominaista muuneltavuus, vaikka siinä osittaisia puutteita onkin. Surlyn pyörät ovat markettipyöriä kalliimpia, mutta eivät mitenkään erityiden kalliita. Tuhat euroa ei ole järin suuri sijoitus seuraavien kahdenkymmenen vuoden työmatkoihin.

Molemmissa esimerkeissä toistuu usein kuulemani fraasi: “Laatu on vastuullisuutta.” Laadun kannattavuus sen sijaan on astetta vaikeampi kysymys. Markkinoinnista en peruskursseja enempää tiedä, mutta käsittääkseni toistuvien ostojen merkitystä painotetaan markkinoinnissa aika paljon. Jos tuote on suunniteltu kymmeniksi vuosiksi, voi ostojen toistuvuudelle heittää hyvästit. Onko vastuullista kuluttajuutta sitten maksaa enemmän laadukkaasta tuotteesta myös katteen muodossa, jos tietää tuotteen kestävän - niin materiaalisesti kuin sosiaalisestikin?



Architect: Petri Vilén | Interiors: Pasi Väänänen, Pia Ettala | Palaute